Henkilöstön liikunnanharrastusta tuetaan valtaosassa toimipaikoista (84 %). Vain yhdessä kuudesosassa (16 %) työyhteisöjä liikuntaa ei tueta mitenkään. Liikunnan tukeminen oli samaa tasoa myös kaksi vuotta sitten, kun edellinen barometri tehtiin.

Vuoteen 2007 verrattuna liikuntainvestoinnit henkilöä kohden ovat kuitenkin lisääntyneet; työpaikkaliikunnan kulut ovat henkilöä kohden nyt noin 173 euroa ja yhteensä 360 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on kasvanut tasaisesti; kahden viime vuoden kuluessa kasvua on kertynyt noin 20 %.

– Näyttää siltä, että työyhteisöjen investoinnit liikunnan tukemiseen lisääntyivät vuoden 2008 aikana, mutta ovat jääneet tänä vuonna ennalleen ja osassa työpaikkoja jopa vähentyneet. Valtaosa työpaikoista säilyttää liikuntainvestoinnit ensi vuonna ennallaan, työpaikkaliikunnan päällikkö Mikko Koivu Suomen Kuntoliikuntaliitosta sanoo.

Kahden vuoden takaiseen verrattuna aiempaa selvästi pienempi osa on lisäämässä liikunnan tukea, ja aiempaa suurempi osa säilyttämässä investoinnit ennallaan. Tämä tietää sitä, että työpaikkojen liikuntainvestoinnit henkilöä kohden eivät lisäänny vuoden 2010 aikana. Kaikkiaan työpaikkaliikunnan kulut ovat kuitenkin kasvaneet huimasti; seitsemän vuoden takaiseen verrattuna peräti 116 %.

Työnantajan tukemia liikuntapalveluja hyödyntää 52 % työpaikkojen henkilöstöstä.

– Mikäli työpaikat onnistuvat kannustamaan henkilöstönsä liikkumaan riittävästi, vähenevät väestön ikääntymisestä ja epäterveellisistä elämäntavoista johtuvat sosiaali- ja terveysmenot merkittävästi. Suurimpia hyötyjiä ovat valtio ja kunnat, Koivu muistuttaa työpaikkaliikunnan merkityksestä.

Nyt trendinä näyttäisi olevan se, että johto sysää liikunnan henkilöstön omalle vastuulle – yritykset tukevat sellaista liikuntaa, jossa työntekijät itse hakevat ja ostavat palvelut.

Yksi yleisimmistä tavoista liikuttaa on liikuntaseteli, jota tarjottiin merkittävällä osalla (60 %) henkilöstön liikuntaa tukevista työpaikoista. Kaikkiaan reilut 450 000 palkansaajaa on käyttänyt liikuntaseteleitä hyväksi viimeksi kuluneen vuoden aikana.

– Puolet palkansaajista ei kuitenkaan vieläkään hyödynnä työnantajan tarjoamaa liikuntaa, Koivu muistuttaa.

Kaikkein yleisin muoto on itse järjestettävät liikuntapalvelut, kuten liikuntapäivät tai itse järjestettävät kilpailut (64 %).

Millä tavoin ihmiset sitten lähtisivät liikkeelle?

– Kyllä se tuntuu olevan raha, joka liikuttaa – palkansaajien vastauksista käy ilmi, että terveet elämäntavat palkanmaksun perusteena saisivat liikkeelle, Koivu sanoo.

Tutkimuksen mukaan 41 % aloittaisi tai lisäisi liikunnan harrastamista, mikäli terveet elämäntavat ja liikunnan harrastaminen vaikuttaisivat palkkaukseen.

– Etenkin jo liikuntaa keskimääräistä enemmän harrastaville tällä oli merkitystä, joskin myös liikunnallisesti passiivisista yli kolmannes aloittaisi liikunnan, mikäli terveet elämäntavat ja liikunta vaikuttaisivat palkkaukseen, Koivu kertoo.

Puolet palkansaajista (51 %) aloittaisi liikunnan harrastamisen tai lisäisi harrastamista, jos työnantaja lisäisi liikunnan harrastamisen taloudellista tukea. Joka neljäs (24 %) innostuu tai aktivoituu työkaverien myötä.

Tulevaisuudessa painopiste tulee suurimmassa osassa työpaikkoja (56 %) olemaan passiivisten aktivointi liikkumaan. Passiivisten aktivointi ei kuitenkaan ole enää samassa määrin valokeilassa kuin kaksi vuotta sitten.

– Kehityksen suunta on huolestuttava. Ilman erityistoimenpiteitä olemme menossa siihen suuntaan, jossa työpaikoilla keskitytään enemmän liikuntaa aktiivisesti harrasta­vien tukemiseen. Liikunnallisesti passiivisten aktivoiminen on suuri haaste, Koivu sanoo.

Yrityksissä on halua ulkoistaa passiivisten työpaikkaliikunta siten, että yksityiset yritykset, järjestöt tai kunnat tarjoavat maksullisia palveluita.

Säännöllinen yhteistyö työpaikan työterveyshuollon välillä on vähentynyt tuntuvasti vuodesta 2007.

– Tämä trendi on yhteydessä siihen, että työpaikkaliikunnan tukimuodot ovat yksilöllistyneet, Koivu sanoo.

Työkalut liikuntatoiminnan oikeaoppiseen toteuttamiseen ovat kuitenkin jo olemassa.

– Rakenteet ovat kunnossa: meillä on alalta runsaasti tutkittua tietoa, toimiva liikuntapalvelun tuottajaverkosto, Kuntoliikuntaliiton yhdessä asiantuntijajärjestöjen kanssa luomat toimintaohjeet sekä kattava työterveyshuolto, Koivu muistuttaa.